Miten ruokasi eli elämänsä?

Näin kyselee Elina Lappalainen tuoreessa Tieto-Finlandialla palkitussa Syötäväksi kasvatetut -teoksessaan. Olen juuri saanut oman luku-urakkani päätökseen. Jotta voisin kertoa kirjan herättämiä ajatuksia, kerron ensin omista kokemuksistani ja suhteestani ruokaan.

Olen varttunut maalaiskunassa peltojen ympäröimänä. Äiti ei halunnut kotiimme sisälemmikkejä, joten ala-asteella pihaltamme löytyikin kanala, jossa temmesi parvi sekarotuisia maatiaiskanoja. Muistan vieläkin, miltä tuntui, kun ensimmäistä kertaa munintapesään oli ilmestynyt valkea kalkkikuorinen muna.

Kanat olivat munimisen johdosta tietenkin hyödyllisiä, mutta ennen kaikkea ne olivat lemmikkejä. Kaikilla oli esimerkiksi oma nimi: Lellis, Kaunokki, Pikku-Kiitäjä, Kaakernappi, Punkkis, Kaivuri... Kanat tottuivat vuosien saatossa ihmisiin, ja kauniina kesäpäivinä saatoin pikkuveljeni kanssa istuskella kaivon kannella kana sylissä. Minä käänsin kasvoni auringon puoleen ja kana puolestaan levitti siipensä lämpimien säteiden hyväiltäväksi ja ummisti raukeana silmänsä.

 

Lehmiin puolestani olen päässyt tutustumaan enoni maatilalla. Olen jopa joskus saanut lypsää lehmää. Tosin, lehmän utareet tihkuivat vielä lypsyjonossa maitoa, mutta kun minä aloitin lypsämisen, tuo tihkuminenkin lakkasi...

Syön lihaa ja ostan kaupasta luomua silloin tällöin. Luomuna ostoskoriini päätyy yleensä teetä, tomaattikastiketta ja joskus mehuja, jauhoja sekä juustoja. Syötäväksi kasvatetut sai minut pohtimaan ostoskäyttäytymistäni.

Juustoja lukuunottamatta yleensä luomuna ostamani elintarvikkeet eivät ole eläinperäisiä. Kirjan luettuani aloin huomata, että luomukasvisten ja -teen sijaan tärkeämpää olisi ostaa juuri eläinperäiset tuotteet luomuna. Ei tomaatti tunne, jos siihen suihkutetaan kemiallisia torjunta-aineita tai ei, mutta vasikan kipulääkitseminen tai puudutuksen sivuuttaminen nupouttamisen aikana vaikuttaa eläimen hyvinvointiin merkittävästi.

Ainakaan tällä hetkellä en ole lopettamassa lihansyöntiä, mutta olen päättänyt (uudenvuodenlupaus!), että tulen ruokavaliossani lisäämään kasvisten käyttöä ja paneudun enemmän eläinperäisten tuotteiden taustoihin. Luomumunat ja laadukas riistaliha esimerkiksi tutulta metsästäjältä ovat hyviä vaihtoehtoja. Luomumunia löytyy kaupoista jo melko yleisesti, mutta luomulihan saanti takkuaa muissa kuin luomutuotantoon keskittyneissä putiikeissa. Se asettaa kuluttajalle omat haasteensa, ja niin monesti on helppoa valita se edullisin vaihtoehto, joka ei luomua ole.

Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut on hieno teos: se herättää ajatuksia, mutta ei paasaa. Kirjoittaja avaa välillä höttöisiä prosenttilukuja ja kertoo sen, mitä on tiloilla ja teurastamoilla omin silmin nähnyt.