Minulla on puhelimessa sovellus, joka näyttää minkä verran olen käyttänyt kuukaudessa rahaa ulkona syömiseen ja juomiseen. Mukana ovat siis ravintolaherkuttelut ja baarissa nautitut drinksut. Tosin vain niiltä osin, kun olen käyttänyt maksaessani pankkikorttia, sillä mikään älykännykkäsovellus ei ole kaiketi niin taitava, että näkisi, mihin käteisenä olevat kolikkoni käytän.
Elokuun ruoka ja juoma -saldo näyttää tällä hetkellä 199 euroa.
Se kuulostaa ensialkuun omaan korvaani melko suurelta summalta. Mutta. Tuolla summalla olen illallistanut kaiken kaikkiaan neljästi ja mahtuu siihen jokunen baarista tilattu juomakin.
Heinäkuussa vastaava summa oli 70 euroa, kesäkuussa 190 ja toukokuussa 15, joten kuukausittain saatan hemmotella itseäni ulkona syöden ja juoden hyvinkin vaihtelevasti. Loppupeleissä ulkona syöminen on minulle sen verran harvinaista herkkua, että se tuntuu joka kerta hyvin valitussa ravintolassa erityiseltä.
Viime perjantaina (ulkona syödessä) puhuin hyvän ystäväni Reetan kanssa, että hyvä ruoka ja liikuntaharrastukset ovat kaksi sellaista asiaa, joihin on meidän mielestämme lupa käyttää rahaa. Lisäksi nehän tukevat hyvin toisiaan, sillä nautiskelijan kropassa säilyy tasapaino!
Postauksen kuvatkin ovat viime perjantailta kyseiseltä illalta. Niihin kulminoituu aivan erityisen huikea ravintolaillallinen raumalaisessa Gotossa. Tilasimme alkuun pullollisen roseeta ja kerroimme tarjoilijalle pääruokatilauksemme. Hetken kuluttua keittiöstä pöytämme luokse askelsi yllättäen itse keittiömestari Teemu Laurell, joka toi meille alkuun keittiön tervehdyksen. Söimme kala-annokset silmät säihkyen erityisestä kohtelusta.
Kokeille tämäkään ei vielä riittänyt, sillä pöytäämme tuotiin vielä toinenkin keittiön tervehdys shiso-lehdeltä tarjoiltuna. (Enhän mä edes aivan tarkkaan muista, mitä kaikkea ihanaa saatiin keittiön tervehdyksinä syödä, kun olin niin tohkeissani!)
Akseli Herleviltä olen oppinut sen, että mikäli kastike tarjotaan annoksen ohessa erillisessä kipossa, on kokki silloin erityisen ylpeä kastikkeestaan. Voisin kuvitella, että mikäli keittiömestari henkilökohtaisesti tarjoilee annoksen pöytään, on hän myös silloin ylpeä tiiminsä kanssa luodusta annoksesta.
Akseli Herleviltä olen oppinut sen, että mikäli kastike tarjotaan annoksen ohessa erillisessä kipossa, on kokki silloin erityisen ylpeä kastikkeestaan. Voisin kuvitella, että mikäli keittiömestari henkilökohtaisesti tarjoilee annoksen pöytään, on hän myös silloin ylpeä tiiminsä kanssa luodusta annoksesta.
Tämän jälkeen tunnistimmekin jo seuraavat pöytään kannetut annokset listalta itse tilaamiksemme pääruuiksi. Ilta jatkui kuitenkin yhtä uskomattomana kuin oli alkanut, sillä pääruan jälkeen meille tarjoiltiin pre dessert ennen itse tilaamiamme jälkiruokia. Siis esijälkkäri! Have you ever heard of it?
Toivottavasti kokit huomasivat tarkkailla ilmeitämme jokaisen yllätysannoksen pöytään kantamisen jälkeen, sillä ne ovat taatusti olleet priceless. Taisimme jopa nauraa ääneen ruokaonnellisuuden keskellä! Jotta kiitollisuutemme olisi varmasti tullut keittiöhenkilökunnalle selväksi, kävimme huikkaamassa avokeittiöön vielä lämpimät kiitokset erityislaatuisesta ja unohtumattomasta illasta.
Kun tarjoilija kävi illallisen loppupuolella hakemassa pois pre dessert -annoksien lautasia, totesi hänkin ääneen, että täällä onkin tänään herkuteltu. Totta tosiaan.
Juuri tällaisten kokemusten ja makuelämysten vuoksi olen valmis raottamaan kukkaroani. Enkä edes yritä huijata korttisovellusta käyttämällä käteistä rahaa. Minua ainoastaan hymyilyttää, kun selaan tilinauhaani ja muistelen hyvän ruuan ja ihanan ystävän kanssa vietettyä iltaa.
Vieläkin leveästi hymyillen,
Maija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti