Minä pääsin kokeilemaan moista eksotiikkaa viime viikon perjantaina Pori Jazzeilla.
Vaikka keli oli kaukana morsiamesta, nautin päivästä täysillä. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja herkuttelin juuri niissä ruokakojuissa, joissa mieli sillä hetkellä teki pistäytyä.
Ehkä yksi päivän hauskimmista ja samalla myös jännittävimmistä annoksista oli New York Ninjan Poke Bowl, jossa riisipedin päällä komeili muun muassa kanavartaita, levää, wasabimajoneesia, papuja, kimchiä, inkivääriä...
Päivän lopullisesti sfääreihin nosti Bon Aquan tarjoama vierailu yläilmoihin neljäänkymmeneen metriin, johon pääsin mukaan aivan sattumalta - joskus vaan tarvitsee olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan!
Sateisena perjantaina vasta täyttymässä ollut jazz-alue oli vaikuttava näin korkealta katsottuna.
Paperi T sekä Ricky Tick Big Band olivat varsin vaikuttavia perjantaipäivän esiintyjiä, mutta vaikuttavimat muistot sydämeen jätti Joss Stone, joka luonnonlapsena tallusteli yleisön seassakin nurmikolla!
Hehkutetun dueton Jenni Vartiaisen kanssa valitettavasti missasin, sillä piti lähteä bussilla Raumalle lataamaan akkuja seuraavaan jazz-päivään.
Lauantaina panostimme myös piknikiin ja veimme alueelle kylmälaukkukaupalla omia eväitä. Itse en koskaan päässyt kokemaan jazzeja niin, että alueelle sai viedä omia juomia. Nyt halvin valkkari ja punkku kustansivat kumpikin 24 euroa.
Ainakin meidän viltillä viini virtasi ja hauskanpitoa riitti!
Vierailin Pori Jazzeilla ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Tuolloin omalta piknik-viltiltään pystyi seuraamaan helposti kahden lavan esiintyjiä. Nyt lavojen uuden sijoittelun vuoksi viltiltä näki enää yhden lavan, mikä oli iso miinus.
Eihän vilttiä kesken festareiden kerätä kasaan ja siirrytä kylmälaukkujen kanssa toisen lavan eteen jorailemaan. Oli myös kovin mälsää arpoa kavereiden kanssa, kuka aina milloinkin jäi pitämään vahtia leiriin, kun osa halusi toisen lavan luokse esiintyjää kuuntelemaan.
Toivottavasti lavojen sijoittelua mietitään vielä ensi vuotta varten uudelleen, sillä Jazzithan ovat maankuulut nimenomaan rennosta piknik-kulttuuristaan.
Omista piknik-eväistä huolimatta minun piti käydä maistamassa lauantaina vielä porilaisen The Merry Monkin fish & chips -annos. (Sain annoksen maistamattomuudesta sen verran noottia perjantaina tapaamiltani uusilta tuttavuuksilta, että asia piti korjata.)
Ja olihan annos ihan päällikkö!
Tämän vuoden Jazzit olivat kokonaisuudessaan kyllä ihastuttavat! Ruoka oli huippua niin alueen kojuissa kuin omassa kylmälaukussakin. Jazzeilta on tapana myös aina löytää uusia artistituttavuuksia, jotka jäävät soittolistoille soimaan vielä pitkään tapahtuman jälkeenkin.
Uskaltaisin luvata jo nyt, että palaan Poriin Jazz-tunnelmissa jälleen ensi vuonna. <3
Postaus on tehty yhteistyössä Pori Jazzien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti